Tärkeä syy katkaista hiljaisuus!

Tulipa pidettyä pitkä tauko postauksissa. Selityksiä on monia, mutta oikea syy on oma saamattomuus. On muka ollut ihan ylivoimaista avata kone ja alkaa kirjoittamaan, vaikka pää on ollut täynnä valmiita blogipostauksia. Koitan nyt tulevan syksyn (eiiii, eihän se ihan vielä tule, kun kesä ei ole alkanutkaan!)  aikana saada niitä tänne kirjoiteltua vähän tiiviimpään tahtiin.


Vaikka nousukausi on kuulema alkanut jo jokin aika sitten, on Hubertuksella ollut ennätysmäärä karsinoita tyhjillään. Onneksi voin kirjoittaa menneessä aikamuodossa, sillä nyt meillä on taas karsinat täynnä ja  jonoa, kuten kuuluukin! Ihan selkeästi viimeisten parin vuoden aikana taloudellinen taantumus on näkynyt ratsastusurheilussakin. Toivottavasti nyt pahin on ohi. Silti seuramme tarvitsee kipeästi sponsoreita, jotta voimme jatkossakin tarjota lapsille turvallisen paikan harrastaa tätä hienoa lajia!


Tallin täyttöaste ja kulurakenne on kohdallaan, mutta tuotto ei riitä kuin juuri ja juuri toiminnan päivittäiseen pyörittämiseen. Lisäinvestointeihin tai suurempiin remontteihin tulot eivät millään riitä.  Poikkeuksellisesti tänä vuonna Vaasan kaupunki yllätti ja saimme 2000e avustusta, muista yhteiskunnan tuista emme ole päässeet nauttimaan. Maneesin rakensimme täysin ilman tukea, euroakaan emme mistään apuja saaneet. Lainanlyhennykset ovat kuukausittain kovat. Toivon, että mahdollisimman moni ratsastavan lapsen vanhempi lähtisi omalla panoksellaan tukemaan seuraamme. Yksityiset henkilöt voivat esimerkiksi maksaa kannatusjäsenyyden (40e/vuosi) ja yritykset pääsevät jo muutaman satasen sijoituksella mukaan saaden erinomaista näkyvyyttä.


MITÄ KAIKKEA ON VAASAN HUBERTUS-VASA HUBERTUS RY?

Vaasan Hubertus-Vasa Hubertus ry perustettiin vuonna 1966.
Vaasan Hubertus täytti vuonna 2016 50 vuotta ja on nykyisin Suomen ainoita seuroja, joka edelleen omistaa oman tallin ja pyörittää sen toimintaa vapaaehtoisvoimin. Toiminnan mahdollinen tuotto ei kohdennu kenellekään henkilölle, vaan yhdistykselle. Tällainen toiminta tarkoittaa aktiivista vapaaehtoistoimintaa ja sitä meillä Hubertuksella riittää.
Olemme todella innokkaita kisajärjestäjiä ja yksi tärkeimmistä tavoitteistamme onkin ratsastusurheilun kehittäminen ja kilpailumahdollisuuksien tarjoaminen alueellamme.

Olemme täysin kaksikielinen seura ja tallimme toimii tehokkaana kielikylpynä. Juniorimme oppivat automaattisesti kaksikielisiksi ja tallilla puhutaan reippaasti molempia kieliä iloisesti sekaisin. Kaksikielisyys on rikkaus, jota vaalimme.

Yhdistystoiminta kasvattaa sosiaalisia taitoja ja opettaa vastuunottoa. Jokainen voi keksiä mitä toimintaa tarvitaan ja tarttua toimeen. Olemme juuri sellainen seura kuin jäsenistömme haluaa! Seura kannustaa ja tukee jäseniään sisäiseen yrittäjyyteen sekä aktiivisuuteen. Avoin ja keskusteleva ilmapiirimme rohkaisee luovuuteen.


Seuramme on kasvattanut monia menestyviä ratsastajia, jotka edustavat Hubertusta alue- ja kansallisissa kisoissa. Tuemme jäseniämme valmentautumaan ja kilpailemaan, mutta jokainen saa harrastaa omalla tavallaan, omalla tasollaan. Tärkeintä on hevostaitojen omaksuminen. Hevosen hyvinvointi on meille kaikille ensimmäisellä sijalla.

Hubertus tekee paljon näkymätöntä työtä syrjäytymisen ehkäisyn eteen ja on pelastanut monen nuoren elämän, omani mukaan lukien. Meillä on lähes päivittäinen sosiaalipedagogista hevostoimintaa, joka on yksi sosiaalisen kuntoutuksen muoto. Se perustuu ihmisen ja hevosen vuorovaikutukseen talliyhteisössä. Pääelementteinä ovat yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja elämyksellisyys hevosen ollessa keskiössä. Monelle hevostoiminta on paras ja toimivin kuntoutusmuoto, kun mikään muu elämässä ei tuo mielihyvää tai innosta.

Moni on  päässyt kiinni työelämään tallillamme järjestettävän työharjoittelun ja työelämävalmennuksen myötä.  Seuramme tekee yhteistyötä myös rikosseuraamusviraston kanssa tukien nuoria takaisin oman elämänsä ohjaksiin.


Emme todellakaan ole mikään elitistinen snobien porukka! Puhumattakaan siitä, että me ratsujen omistajat olisimme varakasta väkeä! Meidän tallilla on ihan tavallista porukkaa. Ei sittenkään,perun puheeni. Tavallista  täällä ei ole ensimmäistäkään , mutta hyvin me kaikki kummallisuuksinemme talliin mahdumme. Kunnia-asiamme on, että meidän tallilla ei kiusata!

Kerron mielelläni lisää sponsorointimahdollisuuksista. Tule tallilla juttusille tai laita sähköpostia milla.routamaa@hotmail.com

Kuva Sofia Kuusela


 

P.S: Jos joku mietti viime postauksen jälkeen, kuinka minun ja Nicholain hyppelyiden jatkossa kävi, niin voin kertoa ilokseni, että viime kesänä hyppelimme parhaita ratojamme ja sain toivottavasti lopullisesti karistettua pelon apinan olkapäältäni. Nyt Nicholai on jättänyt iän myötä hyppelyitä vähemmälle, mutta minulla on uusi kumppani. Lupaava, nuori Lodestar. Kerron lisää tästäkin loppukesän aikana aiheella ”miten ei koskaan saa tehdä hevoskauppoja”. Siihen asti

Kuva Sofia Kuusela


Heippa ja heppamaista kesän jatkoa kaikille!


 

 

 

 

 

 

Mainokset

Auts!

Tuli eilen maistettua pariin otteeseen maneesimme pohjaa. Tänään aamu alkoi buranalla ja muutamalla kirosanalla.  Torstaina on seuraava estetunti ja siihen mennessä pitäisi saada psyyke kuntoon ja traumat työstettyä. Sillä tottahan se on, että epävarmuus istahtaa kovin helposti olkapäälle ja alkaa epäonnistumisten kierre . Jos päästät mieleesi epäilyksen, olet jo askeleen lähempänä epäonnistumista. Se tapahtuu , mitä pelkäät, koska siihen laitat energiasi.

  
Minä pelkään hyppäämistä. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina ennen estetuntia jännittää. Silti esteratsastus on parasta, mitä tiedän. Jos haluaa elää täyttä elämää, ei voi jäädä pelkojensa vangiksi.  On laukattava rohkeasti kohti estettä ja luotettava siihen, että ponnistus kantaa yli.  

  
Jos ei haasta pelkojaan, voi ratsastus ja elämä olla ihan kivaa. Mutta jos haluat kokea jotain muutakin kuin ihan kivaa, on välillä mentävä epämukavuusalueelle. Olen itsekin joskus pelon takia perunut estetunnin. Se itseinho, joka siitä seuraa, on monin kerroin pahempaa kuin hyppäämiseen liittyvä jännitys. En halua olla ihminen, jonka elämää pelot hallitsevat. 

  
Siispä tarjosin tänään tallikavereille kakkua (ikivanha tapa on, että putoaja tarjoaa kakkua) ja kävin tarvittavat debriefing-keskustelut. Toinen ratsastaja  ymmärtää täydellisesti , miltä putoamisen jälkeen tuntuu ja kuinka vaatii työtä, ettei anna pelolle valtaa. Ilman ihania ja ymmärtäväisiä ystäviä kaikki olisi paljon vaikeampaa.  Onneksi on Hubertus,rakkaat ystävät, hevoset ja huippuvalmentaja tukena!

  
Pitäkää peukkuja, että pysyn torstaina kyydissä, mutta apina olkapäältä putoaa! 

  
Heitä sydämesi edellä ja hyppää itse perässä! 

  
T. Milla ja Nicholai, parhaat kaverukset, joita molempia vähän jännittää 😊

Jouluhartaus

Vuoden rakastetuin hetki on Hubertuksen perinteinen Jouluhartaus. Ilman sitä ei tule joulua.

Tässä teille kuvia meidän kauniista ja tunnelmallisesta iltapäivästä maailman parhaalla tallilla.

   Jännitystä oli ilmassa, kun kokoonnuimme maneesiin 


Nicholai sai ylimääräisen latauksen maneesin edustalla loimottavista ulkotulista  
  
 Kaikki hevoset ymmärsivät tilanteen pyhyyden ja seisoivat rauhallisesti paikoillaan koko hartauden ajan

   

Isä Ville Vaasan ortodoksisesta seurakunnasta piti hartauden ja siunasi hevoset

  
   
Jännitimme, että Pyhän Veden pirskottaminen saisi hevosemme unohtamaan joulurauhan

  

Isä Ville herätti kuitenkin hevosissamme luottamusta 

  


  

Pikku Marttikin sai siunauksen

  

Siunatulla ponilla on turvallista ratsastaa 

  
Nicholai tervehti arvostaen Isä Villeä ja hänen pientä poikaansa

 
  Kiitos ihanat hevoset ja rakkaat ystävät, että saan kokea näin hienoja hetkiä kanssanne! 

  

Hyvää ja rauhallista joulun odotusta kaikille!  
 
   

  

 

Hevosia ja hirviöitä

Aivan liian kauan olen vetkuttanut blogipostauksen kirjoittamista. Hubertuksella on tällä hetkellä niin kova vauhti päällä, että päivät lentävät siivillä, eikä aika millään riitä kaikkeen.  Nytkin teen teille vain nopean kuvakoosteen syksyn tapahtumista, jotta näette, mitä kaikkea maailman parhaalla tallilla on taas puuhailtu. Henkilökohtaisesti tämä on ollut paras syksyni koskaan ja kiitos siitä kuuluu Vaasan Hubertukselle.

  
Meillä on ollut superhauskaa treenatessamme showesityksiä ja Halloween Horse Show olikin menestys! 

   Nicholai innostui näyttämään vauhtiaan Martin Ponikoulun esityksessä 

  Martti Punahilkka ja hirmuinen Peppi Ponikoululainen

  Jussi Lohikäärme jakoi lapsille karkkia ja pelotteli muita hevosia

  

Martti ei ollut ihan mielissään roolistaan Punahilkkana

   
 Vallu ja Poni olivat tulleet Tylypahkasta esiintymään

 

 
Nicholai oli harjoitellut salaa agilitya

  
Hubertus keräsi kaikki parhaat ruusukkeet syksyn viimeisissä kotikisoissa

  
Hubertuksella kasvaa uusi ratsastajasukupolvi ja Ponikoulussa on opeteltu ahkerasti hevosmiestaitoja. Toivottavasti nämäkin lapset saavat kokea yhtä ihania ja opettavaisia hetkiä Hubertuksella hevosten ja ystävien kanssa kuin minä. On uskomatonta , mikä voimavara hevosharrastus on elämässäni ollut!

  
16-vuotiaana Hubertuksen kesäpaikassa Jungsundissa.

Hubertus on liittynyt lukemattomiin unohtumattomiin ja tärkeisiin hetkiin elämässäni ja on edelleen maailman paras paikka. 

 Hubertus on jättänyt minuun pysyvän jäljen, eikä se lähde kulumallakaan 
   

Hubertus on niin paljon muutakin kuin pelkkä ratsastusseura! 

12. Joulukuuta järjestämme teille JouluShown.  Tervetuloa kanssamme    hevosten ja ponien joulumaahan!

  

Maailman paras talli

  
Sitä Hubertus on ja ratsastus on maailman paras harrastus. Viime päivät meillä on ollut niin hauskaa, kun olemme harjoitelleet esityksiä Nouse Ratsaille-päivään. Tänään sitten pääsimme esiintymään ja esittelemään lajiamme ja ihanaa talliamme yleisölle.Martti sai kunnian avata päivän junnujen kantaessa Hubertuksen lippua. Minä ja Nicholai olimme Phantom of the Opera Ulla ja Barrichello parinamme. Tiina ja Sanna esittivät kouluratsastuksen hienouksia upeilla hevosillaan ja Alexandra sekä Ida näyttivät, miten uskalikot hyppäävät esteitä. Junnut olivat tehneet hauskan viestin ratsastuskoulun hevosille ja lopuksi kaikki innokkaat pääsivät kokeilemaan ratsastusta. 

  
Tallisopilla oli avajaiset ja Nicholai sai tietenkin vaikka mitä uutta asustetta ja itsellenikin tilasin uudet ratsastushousut.

  
  
 Kaiken kruunasi Pohjanmaan pelastuslaitoksen palomiesten vierailu. Reippaasti palomiehet kisasivat toisiaan vastaan tehtäväradalla ja niukkaan voittoon kiisi Team Martti Ponipowerin siivittämänä. Hevosen selkäänkin miehet kipusivat Nouse Ratsaille-päivän kunniaksi.

  
  
Olin taas tänään niin onnellinen meidän ihanasta seurasta ja hevosistamme, että meinasin pakahtua. En pysty selittämään, miten kivaa tämä ikuisen heppatytön elämä on. Ratsastaminen on edelleen ihan yhtä hauskaa kuin silloin kolmekymmentä vuotta sitten, eikä puheenaiheistakaan huomaa vuosien kuluneen. Edelleen joka kerta riemastun, kun näen auton ikkunasta jossain aitauksessa hevosen ja huudan samoin kuin pikkutyttönä :”Hevonen!” ja yleensä vielä rodun siihen perään. Rakastan tätä lajia ja erityisesti hevosia, mutta täydellistä tästä tekevät yhtä sekopäiset ystävät, joiden kanssa yhdessä olemme Vaasan Hubertus, maailman paras ratsastusseura!

  

Martin kanssa hommissa

Hubertuksen maskotti Martti Poni paiski töitä myös Taiteiden Yössä. Martti oli tilattu Bock’s Corner Breweryyn talutusponiksi. Olin jo tilausta vastaanottaessa ilmoittanut, että ponin ehdoilla tehdään töitä. Vaikka talutusratsuna toimiminen ei fyysisesti ponia rasita, täytyy psyykkinen puoli huomioida. On uskomattoman raskasta kantaa selässään kymmeniä eri lapsia pienen ajan sisällä ja kaikki se ihmismäärä, meteli, äkkinäiset äänet ja tapahtumat uuvuttavat ponia. Silti en ollut osannut mitenkään varautua siihen, miten  paljon lapsiperheitä paikalla oli. Jonoa purkamaan olisi tarvittu kaksi ponia ja Martti ryhtyikin heti hommiin , ehtimättä lainkaan tutustua uuteen ympäristöön. Martti on onneksi todella sosiaalinen,luottavainen, utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta. Silti huomasin, että se alkoi tunnin jälkeen väsymään, vaikka pidimme välillä lakisääteisen tauon. Tietenkin olisimme toivoneet, että kaikki innokkaat pienet ratsastajat olisivat saaneet kokea ponikyydin, mutta jonon aina vain kasvettua ja ponin alettua näyttämään kyllästymisen merkkejä, minun oli pakko ilmoittaa, että Martti lopettaa hommat tältä erää. Olimmehan jo liki kaksi tuntia puurtaneet. Päätös ei ollut helppo ja tuntui kamalalta nähdä pettyneet lapset, jotka toki pyysin kaikki taputtamaan ja tervehtimään Marttia, vaikka eivät selkään päässeetkään. Ilmoitin myös , että Martilla voi tulla halutessaan Hubertukselle ratsastamaan ja ensimmäiset cowboyn alut ovatkin jo huomenna tulossa ponikouluun. 

Kun   eläintä käytetään ihmisen viihdyttämiseen, on omistajalla suuri vastuu huolehtia siitä, ettei yleisöä viihdytetä eläimen hyvinvoinnin kustannuksella. Poni ei ole kone, joka väsymättä jaksaa kiertää kehää vain ihmisten iloksi. Nämä tapahtumat ovat oiva tilanne opettaa lapsille ja monille aikuisillekin, miten eläimiä tulee kohdella ja kuinka ponin lähellä tulee käyttäytyä. Suurin osa vanhemmista hienosti ohjeistikin lapsia ja kaikki noudattivat ohjeitani. Lapsethan tietenkin haluavat ponin parasta, kunhan vain saavat oikeanlaista opetusta. Kaikki myös tuntuivat ymmärtävän, miksi Martti lopetti hommat, se oli  mukava huomata.

Oli hienoa olla mukana Bock’s Cornerin tapahtumassa ja kokemus oli todella positiivinen. Toivottavasti yhteistyöllemme tulee jatkoa, sillä onhan Hubertuksen tarina alkanut nimenomaan Bockin tallista Pukinkulmasta. 

   
   
Ja lopuksi Martin esikuva ja idoli, legendaarinen Marlo

  

Sankarit kakkukahvilla

  
Eipä mennyt kovin kauan, kun saatiin jo tarjota kakkukahvit pelastuslaitoksen miehille ja naisille. Yksi hevosistamme putosi syvään laskuojaan, eikä päässyt omin voimin ylös. Pohjanmaan pelastuslaitoksen palomiehet saapuivat nopeasti apuun ja pelastivat epäonnisen hevosen rivakasti ja ammattitaitoisesti. Onnettomuudessa oli ainekset pahempaankin, onhan tuohon samaiseen ojaan aikoinaan kuollut hevonen, jota ei saatu ajoissa nostettua ylös.

Muutamia asioita kannattaa muistaa, jos vastaava sattuu omalle kohdalle:

Älä aikaile, vaan soita heti palomiehet paikalle, kun huomaat, ettei hevonen omin voimin pääse ylös. Hevosen voimia ei kannata haaskata tuloksettomiin ponnisteluihin ja kylmettyminenkin saattaa uhata.
Rauhoittele hevosta puheellasi ja käske hysteeriset ihmiset pois paikalta.
Soita heti päivystävälle eläinlääkärille, hevonen saattaa joutua shokkiin tai olla loukkaantunut.
Työskentele aina hevosen selän puolella esim. vetoliinoja laittaessasi.
Opettele etukäteen, miten vetoliinoja käytetään, jottei hevonen turhaan loukkaannu nostettaessa.
Yritä saada hevosen etujalat pitävälle maalle. On uskomatonta, miten hevonen saa etujaloillaan vedettyä itsensä pois ojasta tai suosta, jos vain voimia on jäljellä.
Kannusta hevosta yrittämään itse, kun liinat on asetettu ja ihmiset valmiina auttamaan.
Soita tallille ja pyydä hevoskuljetuskoppia paikalle. Käske ottamaan useampi lämmin loimi mukaan.
Lämmitä kylmettynyt hevonen kuivaamalla ja loimittamalla usealla loimella päällekäin, älä kävelyttele!
Tallilla voit juottaa hevoselle lämmintä melassivettä, jossa on vähän suolaa tai elektrolyyttejä. Muista tarjota myös suolatonta vettä.
Eläinlääkärin tarkastus on tarpeen, vaikka hevonen näyttäisikin olevan kunnossa.

Vaasan Hubertus järjestää syksyllä hevosen ensiapu- ja pelastuskurssin hevosenomistajille ja kaikille kiinnostuneille. Tervetuloa mukaan, ikinä ei tiedä, milloin taidoista on hyötyä! Ilmottelemme kurssista FB-sivullamme.  

Kiitos Pohjanmaan Pelastuslaitos, teidän rauhallisen ja taitavan toiminnan ansiosta hevonen selvisi pelkällä säikähdyksellä ja mutakylvyllä!